Backgammon on kahden pelaajan noppapeli, joka kuuluu laajaan “tables”-pelien sukuun. Vaikka nykyisen backgammonin nimi ja säännöt vakiintuivat verrattain myöhään, sen pelivälineistö ja perusidea – nappuloiden siirtäminen heittojen mukaan kohti kotialuetta ja poistaminen laudalta ennen vastustajaa – liittyvät moniin paljon vanhempiin pöytäpeliperinteisiin. Samalla on hyvä erottaa toisistaan varhaisimmat tunnetut lautapelit ja varsinainen backgammon: arkeologiset löydöt kertovat lautapelien pitkästä historiasta, mutta ne eivät tarkoita, että backgammon olisi muuttumattomana pelattu tuhansia vuosia.
Yksi tunnetuimmista varhaisista esimerkeistä on Mesopotamiasta löydetty Urin kuninkaallinen lautapeli, jonka ajoitus asettuu noin vuosien 2600–2400 eaa. väliin. British Museumin kokoelmissa oleva Urin pelilauta osoittaa, että kilpa-ajoon, siirtoihin ja nopan kaltaiseen satunnaisuuteen nojaavia pelejä pelattiin jo yli 4 600 vuotta sitten, ja säännöistäkin on säilynyt myöhempiä kirjallisia viitteitä. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, miten vanhaa “heitä ja etene” -tyyppinen strateginen lautapelaaminen on, ja miksi samankaltaisia rakenteita on voinut kehittyä ja säilyä eri kulttuureissa pitkään.
👉 Katso myös: Osta backgammon netistä
Backgammon antiikin aikaan - Tabula ja roomalainen peliperinne
Antiikin ja varhaiskeskiajan maailmassa backgammonia muistuttavat lähisukulaiset löytyvät erityisesti roomalais-byzanttilaisesta perinteestä. Roomassa tunnettiin ludus duodecim scriptorum (Duodecim Scripta), ja myöhemmin kreikkalais-roomalaisessa ja Bysantin yhteydessä puhuttiin tabulasta, josta koko tables-pelien nimityskin juontuu. Näihin peleihin liittyi jo monia myöhemmästä backgammonista tuttuja elementtejä, kuten 24 “pisteen” kaltainen lautarakenne ja 15 nappulan tavoite päästä pois laudalta, vaikka yksityiskohdat (kuten noppien määrä ja aloitusasetelmat) erosivat.
Roomalaisesta pelikulttuurista kerrotaan myös anekdootteja, jotka kuvaavat pelien suosiota eliitin piirissä. Esimerkiksi keisari Klaudiuksesta on säilynyt kertomus, jonka mukaan hän teetti vaunuihinsa pelilaudan, jotta pelaaminen onnistuisi myös matkalla. Tällaiset tarinat eivät ole varsinaisia sääntökokoelmia, mutta ne vahvistavat kuvaa siitä, että noppapeleillä ja laudoilla oli näkyvä rooli antiikin ajan ajanvietteissä.
Backgammonin kehitys Lähi-idässä: nard ja sen sukulaispelit
Lähi-idässä ja Persiassa kehittyi omia tables-sukuisia muotoja, joista nard (myös nardshir) mainitaan usein backgammonin lähisukulaisena. Lähteissä nardshir liitetään Sassanidien kauteen ja pelistä on viitteitä myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan kirjallisissa traditioissa. Tärkeää on, että nard pelattiin backgammonin kaltaisella laudalla, mutta säännöt ja lähtöasetelmat eivät olleet yksi yhteen samat – kyse on samasta “perheestä”, ei yhdestä muuttumattomasta pelistä.
Backgammon keskiajalla Euroopassa ja backgammon nimen synty
Keskiajan Länsi-Euroopassa tables-tyyppiset pelit yleistyivät laajasti. Niitä kuvataan Euroopassa viimeistään 1000–1200-luvuilla ja 1200-luvulla myös Espanjan Alfonso X:n kokoamassa Libro de los Juegos -käsikirjoituksessa esitellään noppapelejä ja pöytäpelejä sääntöineen. Samoihin aikoihin “tables” näkyy myös kirjallisissa ja kuvataiteen viitteissä: Chaucerin ja Shakespearen teoksissa mainitaan “tables” lautapelinä ja ajanvietteenä, mikä kertoo pelin tunnettavuudesta englantilaisessa kulttuurissa jo ennen backgammon-nimen vakiintumista.
👉 Lue myös: Shakin historia
Nimen “backgammon” varhaisista kirjallisista esiintymistä on esitetty hieman eri tavoin ajoitettuja tietoja eri sanakirja- ja historiaviitteissä, mutta usein siteerattu varhainen maininta sijoittuu 1600-luvun puoliväliin. Oxford Universal Dictionaryyn viitaten on esitetty, että sana on kirjattu käyttöön vuonna 1645, ja 1600-luvulla backgammon alkoi vähitellen erottua “tables”-yleisnimikkeen alta omaksi nimetyksi muunnelmakseen.
1920-luku muutti kilpailupelin
1900-luvulla peli muuttui kilpailullisesti uudenlaiseksi, kun tuplakuutio tuli käyttöön. Lähteet sijoittavat tuplauksen ja kuution yleistymisen 1920-luvulle, ja sen taustaksi mainitaan erityisesti New Yorkin pelikerhot, joissa panosten hallinta ja päätöksenteko kesken pelin korostuivat aiempaa enemmän. Tuplakuutio ei muuttanut pelin perusmaalia, mutta se lisäsi todennäköisyyksien arviointia ja riskinhallintaa tavalla, joka näkyy yhä nykyisessä turnauspelaamisessa.
Backgammonin suosio kasvoi voimakkaasti myös populaarikulttuurissa erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin peli yhdistettiin monissa maissa klubeihin, julkisiin turnauksiin ja “seurapelimäiseen” sosiaalisuuteen. Aikakauden näkyvimpiä viitteitä on James Bond -elokuva Octopussy (1983), jonka juonessa Bond voittaa vastustajansa backgammon-ottelussa ja paljastaa samalla huijauksen.
Internet-backgammonin historia: FIBS ja verkkoalustojen nousu
Verkkopelaaminen alkoi jo varhain internetin yleistyessä. First Internet Backgammon Server (FIBS) aloitti toimintansa 19. heinäkuuta 1992, ja sen myötä reaaliaikaiset ottelut verkossa tulivat mahdollisiksi laajalle käyttäjäjoukolle. Sittemmin verkkoon on syntynyt useita pelialustoja ja yhteisöjä; esimerkiksi Backgammon Galaxy on yksi nykyisistä palveluista, joka tarjoaa sekä pelaamista että kilpailullista sisältöä.
Kilpapuolella Monte Carlo on säilynyt yhtenä backgammonin tunnetuimmista turnauspaikoista, ja maailmantason tapahtumia järjestetään siellä edelleen. Vuoden 2025 Monte Carlossa pelatun Backgammon World Championship -kokonaisuuden (UBC Finals) tuloslistojen mukaan Suomen Timo Väätäinen voitti maailmanmestaruuden pääsarjassa.
Suomessa järjestäytynyt harrastustoiminta on ollut käynnissä pitkään: Suomen Backgammon ry on perustettu vuonna 1974 edistämään pelin asemaa Suomessa, ja yhdistyksen toiminta on sisältänyt kilpailuja ja yhteisön ylläpitoa. Tällainen seuratoiminta, turnaukset ja verkkoalustat yhdessä selittävät, miksi backgammon on säilyttänyt asemansa aktiivisesti pelattuna pelinä myös nykypäivänä.
